Näkymättömät-ohjelma kokoaa yhteen 15 järjestöhanketta vahvistamaan niiden kohderyhmien osallisuutta, jotka usein jäävät yhteiskunnassa näkymättömiin. Ohjelman asiantuntija Tuuli Shinyella kertoo, miten yhteisenä mittarina käytetty osallisuusindikaattori auttaa tekemään näkyväksi toiminnan tuloksia ja osallistujien kokemuksia.
Kerro itsestäsi ja Näkymättömät-ohjelmasta
Työskentelen Diakonissalaitoksella asiantuntijana Näkymättömät-koordinaatiohankkeessa. Näkymättömät on STEAn avustusohjelma. Ohjelmaan kuuluu 15 osahanketta (2024–2026), jotka edistävät eri kohderyhmien arjen osallisuutta käytännön työssä eri puolilla Suomea. Näkymättömät-ohjelman lähtökohtana on tavoittaa kohderyhmiä, joiden hyvinvointi on eri tavoin uhattuna, ja jotka jäävät usein yhteiskunnallisessa keskustelussa sivuun tai näkymättömiin. Ohjelma tuo esiin kokemustietoa, osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun ja haastaa vallitsevia syrjäyttäviä ja osallisuuden kokemuksia heikentäviä rakenteita.
Osallisuuden mittaamisessa käytetään koko ohjelman yhteisenä mittarina THL:n kehittämää osallisuusindikaattoria. Tehtäviini koordinaatiohankkeessa kuuluu erityisesti osahankkeiden tukeminen toiminnan ja sen tuloksellisuuden kehittämisessä ja arvioinnissa. Koordinaatiohankkeen keskeisenä tehtävänä on myös yhteiskehittämisen ja vertaisoppimisen mahdollistaminen ohjelman hankkeiden kesken.
Mikä on osallisuusindikaattori, ja mitä sen käytöstä olisi hyvä tietää?
Osallisuusindikaattori mittaa osallisuuden kokemusta ja muodostuu kymmenestä väittämästä, jotka kartoittavat vastaajan kuuluvuuden tunteita, tekemisten merkityksellisyyttä sekä toimintamahdollisuuksia ja hallittavuutta. Osallisuusindikaattori on tieteellisesti validoitu ja sitä on käytetty mittarina muun muassa useissa väestötutkimuksissa. Näkymättömät-ohjelmassa osallisuusindikaattorin on yhteiseksi mittariksi määrittänyt rahoittaja STEA jo ohjelman avustusten hakuvaiheessa.
Osallisuusindikaattoria käytetään Näkymättömät-ohjelmassa kahdella tavalla. Indikaattorin avulla selvitetään kohderyhmien lähtötilannetta eli osallisuuden kokemusta toiminnan alussa. Lisäksi osallisuusindikaattoria käytetään yhtenä mittarina ohjelman tulosten ja vaikutusten arvioinnissa. Tietoa kerätään kyselylomakkeella, joka osallistujia pyydetään täyttämään toiminnan alussa sekä seurantakyselyllä tietyn ajan kuluttua tai toiminnan lopussa.
Jos pohtii osallisuusindikaattorin käyttöönottamista hankkeen arvioinnissa, on hyvä ensin perehtyä mittariin huolellisesti. Ohjeita mittarin käytöstä sekä paljon mielenkiintoista tutkimustietoa osallisuusindikaattorista löytyy THL:n verkkosivuilta. Osallisuusindikaattorin pistemäärä muodostuu laskemalla yhteen indikaattorin 10 väittämän summapiste, joka muunnetaan asteikolle 0–100. Osallisuusindikaattorin käyttäminen ja tulosten analysointi vaatii siis hieman erityisosaamista. Jos osallisuusindikaattorin avulla halutaan osoittaa toiminnan tuloksia ja vaikutuksia, tarvitaan muutoksen mittaamiseksi alku- ja seurantamittaus, mikä on tärkeää huomioida arviointisuunnitelmassa.
Miten osallisuusindikaattorin käyttäminen on tehnyt näkyväksi järjestöjen tekemää työtä?
Osallisuusindikaattori sopii parhaiten arviointimittariksi sellaisessa toiminnassa, jossa on selkeä prosessi, jolla on alku ja loppu. Tällöin tiedonkeruun toteutus on helpompaa sekä toiminnan yhteys vaikutuksiin selkeämpää. Esimerkiksi matalan kynnyksen kohtaamispaikkatoiminnassa mittarin käyttäminen on puolestaan hieman haastavampaa. Koska Näkymättömät-ohjelmassa on mukana erilaisia kohderyhmiä ja toimintamuotoja, vaatii osallisuusindikaattorin tulosten tarkastelu rinnalleen aina myös tulkintaa ja täydentävää laadullista tietoa.
Osallisuusindikaattorin tulosten on tutkimuksissa osoitettu olevan yhteydessä esimerkiksi terveyteen, toiminta- ja työkykyyn, mielenterveyshäiriöihin ja elämänlaatuun. Tähän mennessä Näkymättömät-ohjelmassa alkumittauksilla on pystytty osoittamaan, että hankkeet onnistuvat hyvin tavoittamaan kohderyhmäänsä eli heikompaa osallisuutta kokevia. Ilman järjestöjen tarjoamaa tukea osattomuus on vaarassa syventyä ja ulkopuolisuuden kokemus vain vahvistua. Kun seurantamittauksia kertyy ohjelmassa koko ajan lisää, pystytään jatkossa osoittamaan myös järjestöjen tekemän työn osallisuusvaikutuksia. Tarkemmin ohjelman ensimmäisen vuoden tuloksista ja havainnoista voi lukea Näkymättömät-ohjelman ensimmäisestä tilannekuvaraportista.
Millä tavalla ohjelmassa mukana olevat järjestöt ovat kehittäneet yhdessä arviointiaan?
Näkymättömät-ohjelmassa on tarjottu osahankkeille monenlaisia mahdollisuuksia yhdessä oppimiseen ja kehittämiseen verkkotyöpajoissa, puolivuosittaisilla kehittämispäivillä sekä yhteisellä verkkoalustalla. Yhteisissä työpajoissa ja keskusteluissa on voitu jakaa kokemuksia, esimerkkejä onnistumisista sekä ratkoa arvioinnin haasteita.
Yhteisen mittarin käyttö ohjelmassa tukee osaltaan myös vertaisoppimista ja toiminnan kehittämistä. Hankkeilla on mahdollisuus verrata omia tuloksiaan muihin samankaltaisiin hankkeisiin ja arvioida omaa tulostaan suhteessa muihin. Lisäksi hankkeet ovat jakaneet toisilleen vinkkejä esimerkiksi tiedonkeruuseen tai osallistujatilastoinnin käytäntöihin liittyen. Ohjelman hankeyhteisö tuottaa myös uusia näkökulmia, kehittämisideoita sekä vertaistukea arjen hanketyön keskelle. Joskus voi olla tärkeää yhteisessä keskustelussa huomata, että toiset hankkeet painivat ihan samojen kysymysten parissa!
