Sote-järjestöjen arviointiosaaminen – missä menet?

23.11.21

Artsin näkökulmasta Sote-järjestöjen arviointiosaaminen on kehittynyt huimasti viime vuosien aikana. Tämä on seurausta osin rahoittajan (useimmiten STEA) vaatimuksista mutta myös järjestöjen halusta kehittää omaa toimintaansa tietoon perustuen. Mutta missä järjestöarvioinnissa mennään tällä hetkellä ja minkälaisia tarpeita järjestöillä on? Artsi-toiminta tekee parhaillaan selvitystä aiheesta ja voit järjestösi kanssa vaikuttaa vastaamalla kyselyyn: Kysely sote-järjestöjen arviointivalmiuksista  Aikaa vastata on vielä tiistaihin 30.11. saakka!

Artsi-toiminta on jo vuosia toiminut konkreettisesti pienten järjestöjen tukena arviointiasioissa, joten meilläkin on valistuneita, muttei tieteellisiä arvioita järjestöjen arviointikokemuksista. Tässä kyselyyn vastaamisen lämmittelynä muutamia huomioita ja pohdintoja.

STEAn avustushakemuksen uudistus vuonna 2020 näyttää onnistuneelta. Järjestöt on viimeistään nyt pakotettu pohtimaan toimintansa vaikutusketjuja. Jotta hakemuksesta saa järkevän, pitää ymmärtää ja asettaa oman järjestönsä tavoitteet, toiminta ja tulokset sen puitteisiin. Siis, mitä oikein järjestönä tavoittelemme, millä keinoilla saamme muutoksen aikaan, mitä konkreettisia tuloksia siitä seuraa? Kun tietää, mitä tavoittelee, on paljon helpompi arvioida, onko niitä tavoitteita ja tuloksia saavutettu.

Tiedon keräämisessä monet järjestöt ovat jo pitkällä. Enää ei tyydytä keräämään tietoa pelkästään siitä, ovatko osallistujat olleet tyytyväisiä toimintaan vaan on siirrytty enemmän tulosten ja jopa vaikutusten mittaamiseen. Myös konkreettisten kyselylomakkeiden rakenteissa on tapahtunut selkeytymistä ja olennaiseen keskittymistä. Kyselyn kysymysten pohjana ei olekaan niinkään se, että ”tällainen lomake nyt löytyi”, vaan se mihin järjestö itse tai rahoittaja kyseistä tietoa tarvitsee.

Niin ikään STEAn kehittämisprosessiin kuului myös tuloksellisuusraportin (entinen TVS) muokkaaminen entistä tiiviimmäksi ja tuloksiin keskittyväksi. Tässä vaiheessa viimeistään tulee ongelmia, jos hakemuksen tavoitteet ja tulokset eivät ole riittävän konkreettisia ja mitattavia. Ensimmäisen täyttökierroksen perusteella näyttää varovasti arvioiden siltä, että monelle tiiviimpi muoto on kuitenkin helpompi ilmasta keskeiset tulokset kuin aikaisempi laveampaa vastaustyyliä tukenut TVS-raportti.

Ja lopuksi, mitä kerätyllä ja analysoidulla tiedolla tehdään? Tietysti se tuloksellisuusraportti, mutta entä sen jälkeen? Tipahtavatko hanskat, kun raportti on saatu puserrettua? Kerätäänkö suullista palautetta Exceliin rivikaupalla, mutta käydäänkö niitä koskaan yhdessä läpi? Saavatko toimintaan osallistujat tai vapaaehtoiset koskaan tietoa vastaamiensa kyselyiden tuloksista? Tässä on varmasti kehittämistä niin Artsi-toiminnalla kuin järjestöilläkin.

Ja niin, muistathan, että Artsin ohjeita ja vinkkejä arviointiin sekä konkreettisia malleja ja työkaluja löytyy Artsi-oppaasta: www.artsi-opas.fi

Kimmo Terävä
Tutkija, työelämän kehittäjä
Artsi-toiminta